Jo 1400-luvulla pienet, muutaman talon muodostamat kylät olivat omilla kukkuloillaan nykyisen Suurpellon ympärillä. Karja laidunsi niityillä, jotka muodostivat eteläisen Espoon laajimman viljelyaukean…
Suurpellon alueen kylistä pohjoisimpana oli Smedsby, jonka muinaisen kylän taloista Gerk on edelleen vanhalla paikallaan. Dåvitsbyn kylän entisistä asukkaista Suurpeltoon ovat polun saaneet 1600-luvulla menestyksekkäästi lautamiehenä toiminut Tomas Eriksson ja hänen vaimonsa Gertrud. Dåvitsbyn alueelta on löytynyt yksi Espoon ja koko Suomenkin merkittävimmistä muinaislöydöistä, varhaismetallikautinen kalmisto ja asuinpaikka. Täältä löydetyt pronssiset kaularenkaat voi nähdä kaupunginmuseossa. Myös Torsbackan (Tuurinmäki) asuinpaikka peltoaukean toisella laidalla on samalta ajalta. Viljelyalueen keskellä sijaitsi 1500-luvulla Hemtansin kylä. Sen taloista Lillhemt siirrettiin 1700-luvulla alkuperäiseltä paikaltaan. Nykyisin Henttaan kylätupana toimivan päärakennuksen runko on 1790-luvulta. Lillhemtin tilaa ovat historian kuluessa asuttaneet mm. Väinö ja Linda Tanner (1917–1924). Storhemtin talo säilyi vanhalla kylämäellä 1930-luvulle saakka. Nykyisin paikalla ei ole rakennuksia. Suurpellon eteläosa oli Kockbyn kylän maita. Kockbyn Storaksen isäntänä oli Hans Floor. Hänen vaimonsa Anna Bildsten on myös saanut oman polun Suurpeltoon. Nykyisin Kehä II kulkee vanhan kylänpaikan läpi. Kylän taloista on säilynyt vain Nygårdin tilan rakennusryhmä Ylismäentien eteläpuolella. Tilan perunapellot sijaitsivat vielä sotien jälkeen Klariksentien alueella.
Suomenkielisiä kylännimiä alettiin käyttää vasta 1960-luvulla: Smedsby – Sepänkylä, Hemtans – Henttaa, Kockby – Kokinkylä, Dåvitsby – Taavinkylä.
Suurpellon nimistö liittyy alueen historiaan, sen luontoon ja elinikäisen oppimisen teemaan. Ainakin 1770-luvulta lähtien nykyinen Suurpellon alue tunnettiin nimellä Gräsaby. Nykyisen nimensä Suurpelto sai n. 1990 Storåkern-nimisen pellon mukaan. Luontonimet kuvastavat kaupunkiluontoa, esim. Piilipuuntie, Poppelikuja, Likusterikatu. Alueen vanhaa nimistöä ovat niitynnimi Lukuängen (myös Lukun) ja puronnimi Lukubäcken. Ruotsinkielisen nimenosan luku alkuperää ei tiedetä. Sen yhtäläisyys suomen luku-sanan kanssa yhdistyy mainiosti Suurpellon teemaan oppimisesta ja osaamisesta (Lukukuja, Lukutori, Lukukatu). Samaan aihepiiriin kuuluvat Sanakatu, Kynäkatu, Kynäkuja, Kynäniekanpolku, samoin Viisastenpuisto ja Opinmäki. Kylähistoriaan liittyvät mm. nimet Kabis, Klaris, Hans Floor, Anna Bildsten, Landbacka, Lillhemt. Maakirjantie noudattaa vanhaa kylätien linjaa.
