Tapiolan asemalla on korkean tilan tuntua. Tapiolan kaupunginosa on saanut tunnustusta jo 1950-luvulta lähtien sen arkkitehtuurista ja puutarhasuunnittelusta. Tämä on metron toinen läntinen pääteasema.
Katse vie ensimmäisenä valaisimiin, jotka hohkaavat pientä, mutta tilantäyttävää valoa. Valaisimiin on kätketty suuri määrä tekniikkaa, sillä ne toimivat valaisun lisäksi äänenvaimentimina, kaiuttiminen ja tarvittaessa jopa sprinklereinä.
Laituria hallitsee Emma -museon parimetrinen, valkoinen patsas ”Emma jättää jäljen”. Koko aseman henki tuntuu kiteytyvän patsaan ympärille.
Laiturin yläseinissä voi seurata ihmisgalleriaa. Toisella puolella laiturin yläseinää voi tarkastella heijastumien leikkiä.
Ainoa -kauppakeskukseen johtavien liukuportaiden äärellä Emman kädenjälki tulee vastaa muutaman kerran.
Ainoaan noustessa katto muistuttaa läheisesti suomalaisesta designesta.
Tapiolan uloskäynnin liukuportaisiin noustessa pääset esille ylikulkugalleriaan, jonka lasiseinä näkyy suoraan laiturille.
Kovista materiaaleista – kuten kivi, metalli ja lasi – huolimatta pyöreät linjat pehmentävät asemaa.
Valokuvat: Robert Sjöblom
Teksti: Tarja van Veldhoven
